Try Again

Tahtoisin juosta. Tuntea millaista on olla taas vapaa kuin lintu. Koska kun juoksen, ja harmaa jäinen viima paiskaa kasvojani, tunnen eläväni. Näen elämän eri tavalla, kauniimmin ja uskon että pystyn tekemään kaiken mitä vain tahdon. Luotan että jokainen askel kantaa halki lumisten maisemien, aina sinne asti missä minä käsken niiden lopettaa. Joskus jalat ottavat minusta vallan ja ne liikuttavat minua, minä en niitä. Silloin juokseminen saa minut tuntemaan ylpeyttä. Etten voi lopettaa.

Mutta kun lopetan juoksemisen, herään taas siihen samaan harmaaseen maailmaan missä nukahdinkin. Jäinen viima paiskaa kasvojani kovempaa ja tuntuu kivuliaalta. Tajuan etten voi jatkaa näin, mutta jalat tuntuvat liisteriltä enkä pääse eteenpäin, en pysty liikkumaan. SILLOIN tahtoisin luovuttaa.

Olen päättänyt jatkaa blogin pitämistä, päivittelen ehkä kerran pari viikossa. Yritän ainakin. Ja jatkan myös sitä mitä vastaan olen koko ajan taistellut. Laihduttamista.

Uusi alku

Tänään aloitan laihtumisen. Oikeasti. Tänään, tästä päivästä lähtien alan laihtua kunnolla, en päästä itseäni sortumaan. Paitsi päätin, että kun Bee tulee lomalta, syön hänen kanssaan vielä karkkia. Sitten se on siinä. Mutta enempää en mässää, ennen kuin paino lähtee laskuun. Tänä aamuna painoni kipusi 56.7, mutta se on vähän verrattuna siihen mitä se on ollut kesäloman aikana. Minusta on tullut valtava. V-A-L-T-A-V-A.

Olen saanut kaksi uutta lukijaa, kiitos paljon teille. Vaikka en ole oikeastaan kirjoittanutkaan ollenkaan lähiaikoina. Mutta nyt lupaan kirjoittaa vähintään 2 kertaa viikossa. Päätin että punnitsen itseni vain kerran viikossa, niin yllätyn iloisemmin ja petyn harvemmin jos paino sinä päivänä sattuu pysymään samana.

Tapa minut vihdoin.

Mun sisällä on tyhjää ja mustaa, kylmä kuu paistaa mun päällä. Mä en tahdo elää mä tahdon jäädä tähän yksin makaamaan ja laihtua 30 kiloa. Mä en jaksa enää, en jaksa tätä helvettiä. Paino nousee ja vitutus sitä mukaa. Mä en tahdo syödä, mä tahdon kuolla, nyt tähän, tai sitten laihtua nopeasti. Mä tahdon osastolla, jossa ne yrittää syöttää mua, mutta mä en syö, en tahdo, en pysty tahdon vain pysyä laihana.

Mä en jaksa tätä mun täytyy kadota, mä tahdon mennä. Mä tahdon juosta jalat puuduksiin ja kuolla. En jaksa enää. En j-a-k-s-a.

Yksin hopeisessa satumaailmassani

Minä olen vain tiellä. Seison suurena mustana hahmona niiden kultaisen lämpimän auringon tiellä, hohkaan kylmää niiden pumpuliseen lämpimään elämään. Ne ei silti sano minulle mitään, elää siinä toivossa että vielä joskus katoan ja menen pois.


Minun askeleet jättää valkoisena hohtavat jäljet niiden punaisiin lämpimiin mattoihin. Ne siivoaa jäljet minun perässä. Minä syön niiden lämmintä kakkua, se juuttuu jääksi minun kurkkuun, ja ne katsoo minua suurilla sinisillä silmillään, paksujen pellavan vaaleiden kiharoidensa alta. Ne katsoo minun haalean ruskeita silmiä ja saman värisiä hiuksia, ja ne miettii miten sais minut pois täältä. niiden kultaisesta valtakunnasta.


Minä seison yksin keskellä minun hopeista satumaata, ja siellä kaikki on hyvin, minun ei tarvitse olla kukaan muu, voin itkeä rauhassa mustia kyyneleitä, nauraa hopeista helisevää naurua ja huutaa vapaana. Ne ei seuraa minua minun omaan, hopeiseen satulinnaani. Ei koskaan.

V***n läski.

Ällöttää. Oon vaan lihonut lihonut lihonut. En tuu koskaan saavuttamaan painoa 40. En koskaan ikinä, jos oon näin helvetin saamaton paska. Anteeksi kiroamiseni, vituttaa vaan:/

Paino oli aamulla 54.4, meinasin ruveta kirkumaan. Tahtoisin tahtoisin kuolla. Eilen illalla oli kauhee ahistus, ja tuli taas mieleen, että mitäs jos menis vessaan viiltämään, ja niimpä vetelin pari kivaa viiltoo ranteeseen, ja helpotti, sain unen päästä kiinni.

En tahdo oikeasti tätä. En tahdo joutua sairaalaan, sanoo terve puoleni, tai 1/4 minusta. Olen jo niin sairas. Pitäisi ehkä tehdä tälle jotain, mutten tahdo, tahdon laihtua. Ehkä tahdon sairaalaan, näyttääkseni, että niin se vain on. Elämä tappaa, kuolema helpottaa.

Mä vihaan sitä, kun ihmiset väistelee tosiasioita. Ne koettaa väistää sitä, ettei kaikki ole hyvin, mikään ei ole. En jaksa sitä etten voi puhua kellekkään siitä, miten ahdistaa elää ja olla läski. En voi sanoia äidille sanakaan, en kavereille, en kellekkään, kaikkien mielestä se vain on mun ossa. Olla läski, saamaton. Mä vihaan tätä, vihaan niin paljon.

Mä on väsynyt pelaamaan tätä peliä. Tästä kesästä piti tulla mun elämän paras, mutta mitä jos ei tuu. Se voi olla mun ja B:n viimeinen kesä samassa kaupungissa. Mun täytyy tehdä jotakin! Mutta mitä? No paras vaihtoehto olis laihtua. Koska jos aion elä kjesän, en voi tietenkään tehdä itsaria...

En tiedä. Kunpa vaan joku osais auttaa mua. JOtenkin, edes puhumalla. Mutta edes B ei jaksa kuunnella mua. Sekin valittaa, että en saa laihduttaa, en saa puhua sille miten pahah olo pn kantaa tätä ihraa mun ympärillä, en saa kertoa sille, kuinka mua pelottaa että mä pilaan kaiken. Vittu mä vihaan tätä. Mä vihaan elämää.

She is fine, what you see?

Ihan hyvin menee. Paino oli aamulla 53.3, ja olo oli hyvä vaikka söin eilen joskus 3 ruokaa:) Päivällä siis. Olin 22 tuntia syömättä. Hyvä. Mutta pelottaa vaan että tulee taas joku mässy kohtaus pian. Mulle käy usein niin kun en jaksa ruuan jälkeen odottaa että tulee täysi olo. Onneks tänää ei käynyt niin. Oon ylpee.

Haluisin kovasti kertoo jotain miten muuten menee, muta en voi, koska mä pelkään taas paljatuvani. Edelliselle blogilleni kävi niin. Äitini luki tekstiäni, kun halusin kuolla. Nyt se vieläkin katselee mua ja kysyy miten menee. Olin silloin tosi masiksessa, mutta tilanne on reilusti parempi nyt.

Nyt on syöty 340 kcal. Aamulla ei mitään, koulussa 50g perunasoselaatikkoa, 2dl rasvatonta maitoa 120 kcal, kotona koulunjälkeen ruisleipä juustolla voilla ja kurkulla 80 kcal, banaani 80 kcal, 2 dl rasvatonta maitoa 60 kcal. Meen tänään suunnistamaan äidin kanssa 3 km lenkin, ja kouluun pyöräilin. Kulutankin siis. Kotiruokaa ja ehkä iltapala siis ruuan tienoilla tulossa.

Toivottavasti huomenna tulee rasti ruutuun!<3

Suunta alas!

Vau, en olis uskonut, että nyt on menny näinkin hyvin. Paino oli aamulla 53.6, nousi eilisesti jopa 200g, koska söin 1500 kcal:( Mutta en saa nyt jäädä murehtimaan sitä, voin kertoa, että tässä tilaisuudessa ei voinut kuin syödä. Mutta olisi voinut tulla enemmänkin, jos en oli jättänyt illalla syömättä! Maanantaina söin n. 500 kcal, oli tosi hyvä päivä ja paino tosiaan olikin sitä 53.4 luokkaa. Voitte arvata että se aamu alko paremmin kuin hyvin!

Tänään olen nyt tähän mennessä syönyt 100 kcal, ja en varmaan syö ennen kuin meillä on ruoka. Mun toive olis saada mun 3.6 kiloa pois kesäloman alkuun mennessä, eli jos 30.5 aamupaino olis 50.0 tai alhaisempi, en suutu jos paino on yli 50 mutta alle 51, niin se olis mahtavaa! Tosin siihen on enää pari viikoa, silloin mun pitäis ottaa kamala tsemppi päälle... Jos nyt koitan ensin että 52, vähintään sinne 30.5 mennessä. Tiedän että se on vähän, mutta mun kanssa nyt menee aina vähän miten menee. Jos laitan tavoitteet liian korkeiksi niin möhlin taatusti!

Meen tänään ratsastamaan, muuta en vielä tiedä. Pitäis ehkä huone ruokota jne. Tavallista siis. Kunhan vain saan tämän ekan viikon ruuat oikein, niin eiköhän se ala menemään sitten melkein itsestään. Tänään oli muuten koulussa tunti tanssi, voi mä rakastan sitä! Tosin mun kavereille en viitsi sanoa, kun olen haukkunut sitä nykytanssin lajia niin paljon, mitä ne harrastaa. Oikeasti se on ihanaa, kun sitä pääsee oikeasti tanssimaan!

Toivottavasti paino nyt lähtee sitten edelleen alaspäin. Tiedän että takapakit kuuluu tähän, mutta mulla on olut tässä lähiaikoina niin paljon takapakkeja, etten kestä enää. Laihdutuksessa myös. Tiedoksenne, vielä vuoden 2009 puolella olen painanut 50.6 kiloa, mutta myös 55.6 kiloa, että on tämä parempi. Ja kyllä minä tulen vielä painamaan 50.6 kiloa vuoden 2009 puolella!