Tahtoisin juosta. Tuntea millaista on olla taas vapaa kuin lintu. Koska kun juoksen, ja harmaa jäinen viima paiskaa kasvojani, tunnen eläväni. Näen elämän eri tavalla, kauniimmin ja uskon että pystyn tekemään kaiken mitä vain tahdon. Luotan että jokainen askel kantaa halki lumisten maisemien, aina sinne asti missä minä käsken niiden lopettaa. Joskus jalat ottavat minusta vallan ja ne liikuttavat minua, minä en niitä. Silloin juokseminen saa minut tuntemaan ylpeyttä. Etten voi lopettaa.
Mutta kun lopetan juoksemisen, herään taas siihen samaan harmaaseen maailmaan missä nukahdinkin. Jäinen viima paiskaa kasvojani kovempaa ja tuntuu kivuliaalta. Tajuan etten voi jatkaa näin, mutta jalat tuntuvat liisteriltä enkä pääse eteenpäin, en pysty liikkumaan. SILLOIN tahtoisin luovuttaa.
Olen päättänyt jatkaa blogin pitämistä, päivittelen ehkä kerran pari viikossa. Yritän ainakin. Ja jatkan myös sitä mitä vastaan olen koko ajan taistellut. Laihduttamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti